Liberaalien vaalimenestys Virossa ja Suomessa

Viron eilinen vaalitulos tuntuu minusta erityisen tyydyttävältä. Viron liberaalipuolue, Reformipuolue, kasvatti äänimääräänsä 17,7 %:sta 27,8 %:iin ja paikkalukuaan 19:sta 31:een, ja nousi siten Viron suurimmaksi puolueeksi.

Reformipuolue on panostanut erityisesti taloudelliseen liberalismiin, mutta ymmärtääkseni arvoliberalismin osalta sillä olisi vielä kehittymisen varaa. Se on mm. kannattanut nollatoleranssia huumepolitiikassa, mutta toisaalta nykyään on ylipäänsä lähes mahdotonta löytää mistään puoluetta, joka olisi aatteellisesti täysin johdonmukainen ja silti yksi maansa merkittävimmistä puolueista, eikä Reformipuolue kuulu tässä suhteessa suinkaan räikeimpiin tapauksiin (vrt. mm. Britannian Labour, Ranskan konservatiivit jne.)

Tasapainon löytäminen tässä suhteessa voi joskus olla hankalaa. Suomessa Liberaalinen Kansanpuolue katosi puoluekartalta 70-luvun lopulla paljolti sen takia, että se julistautui keskiluokan eturyhmäksi ja hylkäsi liberalismin, mikä johti siihen että se menetti viisi yhdeksästä kansanedustajastaan, ja joutui sitten myymään itsensä Kepulle maksaakseen vaalivelkansa. Toisaalta monipuoluejärjestelmä johtaa tilanteeseen, jossa useammat puolueet joutuvat muodostamaan koalitiohallituksen, ja joutuvat siis tekemään kompromisseja.

Näin vaalien alla puolueet kuitenkin yrittävät tarkoituksellisesti erottua toisistaan vedotakseen äänestäjiin, kompromissien aika on vaalien jälkeen. Tämän ovat suuret puolueet ymmärtäneet, ja vielä vähän aikaa sitten vähäisiltä vaikuttaneet erot ovat tuntuneet repeävän lähes ylittämättömiksi, joskin vain väliaikaisesti.

Hieman surullista on mielestäni se, että harrastelijapohjalta toimivissa pienpuolueissa erottumisen tärkeyttä ei ole täysin ymmärretty. Itse kannatan näissäkin vaaleissa Reformipuolueen suomalaista aatteellista veljespuoluetta Liberaaleja, mutta en ole kovin toiveikas sen menestymismahdollisuuksien suhteen. Vaikka puolueen tavoiteohjelma erottuu selvästi edukseen (olenhan ollut itse osallisena sen kirjoittamiseen;-) ), ei puolue ole kyennyt hyödyntämään sitä vähäistä mediahuomiota jota se on saanut.

Pienpuolueiden TV-tentissä, joka oli todennäköisesti Liberaalien ainoa tilaisuus päästä edes hetkeksi ruutuun näissä vaaleissa, puolueen edustaja pyrki pikemminkin vähättelemään puolueen eroa muihin kuin korostamaan sitä. Kun haastattelija kysyi ohjelmassa mainituista tavoitteista poistaa asevelvollisuus ja antaa samaa sukupuolta oleville pareille adoptio-oikeus, puolueen edustaja sanoi, että tavoiteohjelmaa voi nyt tulkita niin monella tavoin.

Minusta Liberaalien tavoiteohjelma on näissä kysymyksissä melko selkeä, ja vaalikoneissa monet puolueen ehdokkaista ovat selvästi erottuneet ja tulleet minulla kärkeen, mutta tuollainen mitäänsanomaton ympäripyöreys ei herätä luottamusta niissä jotka kannattavat Liberaalien tavoitteita, eikä varmasti kuitenkaan tuo puolueelle myöskään niiden ääniä, jotka vastustavat niitä. Muutama puolueaktivisti joka istui vaalitentin yleisössä pyrki puolustelemaan minulle puolueen edustajaa sillä, että tämä pyrki muka esiintymään yhteistyökykyisenä ja välttämään turhaa vastakkainasettelua. Vastakkainasettelun aika on kuitenkin ohi vasta vaalien jälkeen, kuten menestyneemmissä puolueissa onkin tajuttu.

No, aion kaikesta huolimatta edelleenkin äänestää Liberaaleja, joskin sellaista ehdokasta joka on selkeämmin sitoutunut puolueen tavoitteisiin kuin sitä TV-tentissä edustanut henkilö. Mutta entä ne potentiaaliset Liberaalien äänestäjät, jotka eivät tunne puolueen ehdokkaita henkilökohtaisesti ja ovat kuulleet sen tavoitteista vain tuon lyhyen maininnan, jonka senkin TV-tentissä esiintynyt edustaja dementoi? Äänestävätkö he Liberaaleja? Puolueen ainoa toivo lienee, että he eivät katsoneet TV-tenttiä ja löytävät puolueen ja sen ehdokkaat jonkin vaalikoneen kautta.

Viime eduskuntavaalien jälkeen Helsingin Sanomissa julkaistiin vaalikoneiden tulokset. Jos jokainen olisi äänestänyt hänelle vaalikoneen mukaan parhaiten sopivaa ehdokasta, olisivat Liberaalit saaneet seitsemän kansanedustajaa. Tietenkään vaalikoneet eivät anna aina oikeaa tulosta, mutta jos kysymykset ovat sellaisia joita äänestäjät oikeasti pitävät tärkeinä, uskon että niiden tulokset keskimäärin vastaavat aika hyvin todellisuutta.

Valitettavasti äänestäjät taktikoivat, ja äänestävät sellaista puoluetta ja ehdokasta, jolla uskovat olevan mahdollisuuksia tulla valituksi, eivätkä sitä joka todellisuudessa vastaa parhaiten heidän näkemyksiään. Kun riittävän moni äänestäjä taktikoi, niin vaalitulos todella alkaa vastata niitä odotuksia, joita äänestäjillä on sen suhteen, millä puolueilla ja ehdokkailla on läpimenemisen mahdollisuuksia. Tässä suhteessa medialla on merkittävä rooli, sillä se pitkälti luo nuo odotukset antamalla tilaa lähinnä vain niille puolueille ja ehdokkaille, jotka jo ovat vallan kahvassa.

Ehkäpä ainoa keino saada mieleisensä vallanpitäjät on muuttaa Viroon?